Touko Aalto

Kestämätön nykytilanne

Mediassa on viime kuukausien aikana käyty keskustelua työurien pidentämisestä leikkaamalla
opintoaikoja. Keinot ovat kuitenkin tähän asti olleet joko hyvin kosmeettisia tai loistaneet
keskusteluissa poissaolollaan. Suurimmiksi syiksi opintojen pidentymiseen on ehdotettu niin
laiskuutta, juopottelua kuin pelkoa siirtyä aikuisuuteen (Kari Uusikylä, 31.12.2010, Pohjalainen). Oikeiden syiden sijasta mediassa on keskitytty vertaamaan noin 30 vuotta sitten vallinneen tilanteen ja nykytilanteen vertaamiseen, mikä on täysin järjen vastaista. Oikeasti merkitykselliset opintoaikoja pidentävät seikat ovat pysyneet keskustelun ulkopuolella.

Suomen työvoimasta noin 11% on tällä hetkellä opiskelijoita. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisussa 6:2010 olleen tutkimuksen mukaan 63% työssäkäyvistä opiskelijoista ilmoitti käyvänsä töissä opintojen ohessa taloudellisista syistä. 44% näistä opiskelijoista koki työssäkäynnin myös haitanneen opiskelua. Tämän tiedon valossa on vaikea ymmärtää miksi opiskelijoiden taloudellista asemaa parantava opintotuen indeksisidonnaisuus jäi pois budjetista. Jos opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeasti täytyy toimeentulon olla sitä tasoa, että kokoaikainen opiskelu on mahdollista.

Opiskelijat ovat työntekijäreservi

Toki osa opiskelijoiden tekemästä työstä on tarpeellista niin yhteiskunnan kuin opiskelijan
itsensäkin kannalta. Moni opiskelija kokee, että opiskeluiden ohessa tehty työ antaa heille
kokemusta työelämästä ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan päästä tutkintoa vastaaviin
töihin. Ulkoapäin asia näyttää hyvältä kaikkien kannalta. Lähemmin tarkastellen asia on
kuitenkin hieman outo. Opiskelijat eivät selkeästi luota siihen että työnantajat arvostavat heidän korkeakoulussa saamaansa opetusta ja työelämävalmiuksia sen vertaa, että he uskaltaisivat niiden varassa hakeutua työmarkkinoille. Näyttää siltä, että korkeakoulujen työelämäopinnot on ulkoistettu pätkätyömarkkinoille. Korkeakoulujen panostukset työmarkkinoille ohjaaviin ura- ja rekrytointipalveluihin eivät ole riittäviä.

Opiskelijat pidetään tarkoituksella väliaikaisella työmarkkinoilla, koska muuten työvoiman
kohtaanto-ongelmaan ei pystytä vastaamaan. Kun tiedetään, ettei ole antaa vastauksia ”oikeaan” työelämään siirtymisen nopeuttamisesta, niin pidetään opiskelijat joissain töissä, joka hyödyttää etenkin palvelualan yrityksiä. Opiskelijat ovat etenkin yliopistokaupungeissa merkittävä työntekijäreservi, jota pystyy vesivoiman tapaan säätelemään päiväkohtaisesti. Onko meillä varaa pitää opiskelijoita opiskeluiden aikana töissä monta vuotta, koska perustoimeentulo ei riitä? Kuitenkin koko ajan hyödylliset työpaikat eli harjoittelupaikat ovat kiven alla ja tuki harjoittelulle on huventunut.

Asenne opiskelijoiden työtekoa kohtaan on kaksinainen. Opiskelijoiden työelämässä kohtaamille ongelmille kohautetaan helposti olkapäitä, koska opiskelijan tekemä työ mielletään väliaikaiseksi vaiheeksi osana normaalia opintopolkua. Vähemmän kiinnitetään huomiota siihen, että opiskelijan opintopolkuun kuuluva väliaikainen työ on muodostunut normaaliksi työmarkkinoiden tilanteeksi ja siihen, että mitä pidempään opiskelija työskentelee ”välivaiheen” töissä, sitä pitempään opiskelijalle kestää valmistua tutkintoa vastaavaan työhön.

Opiskelijat palavat loppuun

Korkeakouluopinnoista työmarkkinoille siirtyvällä opiskelijalla on parhaimmillaan takana 6-
8 vuoden putki opintoja, töitä ja stressiä. Työeläkeyhtiö Varman teettämän laajan suomalaisen työntekijän hyvinvoinnin selvityksen (2009) mukaan 8 prosenttia työssäkäyvistä 18 - 29 -vuotiaista nuorista ei usko olevansa työkykyisiä enää kahden vuoden kuluttua. Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jää nykyään vuosittain lähes 8 000 suomalaista" (Yle 18.10.2010). Tämän tiedon varassa ei tarvitse ihmetellä, miksi huomattava osa nuorista aikuisista ei jaksa töissä, vaan tukeutuu sairaslomiin ja joutuu jäämään jo varhaisessa vaiheessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Opiskelukyvyn ja työkyvyn välillä vallitsee selvä yhteys. Valitettavasti tämä yhteys on huomattu nyt liian myöhään. Tähän asiaan voi kuitenkin vielä vaikuttaa: riittävä toimeentulo ja asialliset ohjauspalvelut vähentävät tarvetta vetää itsensä piippuun jo opintojen aikana

Sektoritutkimuksen julkaisusta käy ilmi myös, että opiskelijat ovat suhteellisen pitkään pysyvissä työsuhteissa opiskeluidensa aikana. Asiaa selittää vallitseva työmarkkinatilanne. Vailla pätevää koulutusta olevat opiskelijat pysyvät ns. parhaimmissa väliduuneissa pitkään, koska omasta toimeentulosta halutaan pitää kiinni. Täytyykin kysyä mitkä ovat syyt opiskeluaikaisten pysyvien työsuhteiden taustalla: pakko vai vapaaehtoisuus? Moni ottaisi omalta alalta työpaikan vastaan, mutta pätevyys kyseistä työtä kohtaan puuttuu. Pätevyyden mahdollistavia opintoja tai harjoittelua ei tueta tai niitä ei ole. Opintoja on vaikea suorittaa loppuun jos perustoimeentulo ei riitä elämiseen.

Taloudellinen huoltosuhde edellyttää opiskelijoiden työpanosta

Suomalaisen koulutuspolitiikan keskeisinä tavoitteina on lyhentää opintoaikoja korkea-asteen
koulutuksessa ja aikaistaa ylioppilastutkinnon jälkeisten opintojen aloittamisikää. Vaatimukset
opintojen tehostamisesta ja aloittamisiän alentamisesta liittyvät suomalaisen työikäisen väestön ikärakenteen muutokseen. Samanaikaisesti kun työikäisen väestön määrä pienenee, eläkeläisten määrä kasvaa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poistuma työmarkkinoilta on suurempi kuin nuorten ikäluokkien tulo työmarkkinoille. Korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämistä pohtineen työryhmän mukaan Suomen talouden kannalta on tästä syystä välttämätöntä tehostaa kaikkia julkisia palveluja ja pidentää työuraa sekä alku- että loppupäästä. Tähän asiaa ei ole kiinnitetty huomioon koulutuspolitiikassa ja työpolitiikassa. Pätkätyöt ovat olleet suotavaa pienissä määrin, mutta jos nyt työvoimasta opiskelijoiden osuus on suurempi kuin työttömien osuus, niin homma on lähtenyt lapasesta.

Seuraavalla hallituskaudella tarvittavia uudistuksia

Eri oppilaitoksissa, Suomessa ja/tai ulkomailla, suoritettujen opintojen yhteensovittamista tule kehittää. Asumislisä on irrotettava opintojen etenemisen seurannasta ja saatava ympärivuotiseksi. Kaikissa korkeakouluissa tulee olla selvä opinto- ja työelämäohjausjärjestelmä sekä mahdollisuus opintopsykologin palveluihin. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukaupungeissa tulisi kartoittaa yhteisten ura- ja rekrytointipalveluiden mahdollisuus, jotka muun muassa koordinoisivat työelämäopintoja. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa ollenkaan. Korkeakoulujen perusrahoituksen kriteeriksi on otettava opiskelijoiden työllistyminen sekä opiskelijan hyvinvointia tukevat laadulliset kriteerit. Korkeakoulujen tulee lisätä työelämäopintoja. Työelämäopintoihin tulee sisällyttää akateemista yrittäjyyttä tukevia opintoja.

Touko Aalto, Vihreiden puoluehallituksen jäsen, maakunta- ja kaupunginvaltuutettu, yliopistoaktiivi ja eduskuntavaaliehdokas, Jyväskylä

Janne Koskenniemi, ViNon opiskelijavaltuuskunnan jäsen joka työskentelee yliopistopolitiikan
parissa Jyväskylä/Espoo