Viikon miete:
Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen
portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy:
onko se totta? Seuraavalla portilla
kysytään: onko se tarpeellista ja
kolmannella: onko se ystävällistä?
Mitä vastaan ja millä hinnalla?
Lauri Oinonen kirjoitti (Ksml 23.9.) olevansa eri mieltä puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen kanssa puolustusvoimain uudistamisen suunnasta. Oinosen näkemykset antavat aiheen kommentteihin.
Oinonen ja monet muut nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän puolustajat jättävät järjestelmällisesti vastaamatta seuraaviin kysymyksiin: minkälaisiin turvallisuusuhkiin koko maa varautuu ja kuinka koko maan puolustus kustannetaan? Jos näihin kysymyksiin ei osata tai haluta vastata, niin kaikki muu argumentaatio jää todella heikoille kantimille. Mielestäni on outoa inttää laajan reservin välttämättömyydestä, jos ainut perustelu väitteelle on se, että näin asia nyt vain on.
Oinonen perustelee Suomen yleistä asevelvollisuutta sillä, että maailmassa on yhä epävakautta ja että sotaväki vaikuttaa hyödyllisesti opiskeluun ja työelämään. Oinonen varmasti tiedostaa puolustusvaliokunnan jäsenenä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lähtee edelleen siitä, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Haluaisin myös tietää, millä tavoin sotaväki vaikuttaa hyödyllisesti opiskeluun ja työelämään? Oinosen opinto- ja työelämäohjausmalli kaipaa perusteluita, ei vähiten tasa-arvon kannalta. Miesikäluokasta noin 70 prosenttia aloittaa varusmiespalveluksen. Näistä noin 30 prosenttia valikoituu vielä pois palveluksesta.
Oinonen perustelee näkemyksiään sillä, että tarvittaessa jokainen tahtoo puolustautua. Olen samaa mieltä. Mitä vastaan ja millä tavoin on eri kysymys. Siihen Oinonen jättää vastaamatta. Suomen talouden kestävyysvaje, sosiaalisen eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvaminen sekä ympäristön tilan heikkeneminen ovat esimerkkejä niistä todellisista turvallisuusuhkista, joihin etenkin tulevien sukupolvien tulee varautua.
Oinonen väittää, että paikallispuolustuksen laajan reservin säilyttäminen on lisäksi toteuttavissa lähes ilmaiseksi. Puolustusbudjetin osuus valtion kokonaismenoista vuonna 2010 on 5.4 prosenttia (Puolustusministeriö). Onko tämä Oinosen mielestä ”lähes ilmainen summa” puhumattakaan puolustusmenojen epäsuorista kustannuksista, jotka ovat noin 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta?
Mitä vastaan ja millä hinnalla Suomea puolustetaan?
Touko Aalto,
Vihreiden puoluehallituksen jäsen
Maakunta- ja kaupuginvaltuutettu, Jyväskylä
Liity facebookissa ryhmään "Valikoiva asevelvollisuus kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan"
http://www.facebook.com/pages/edit/picture.php?id=56139632426&success=1#!/group.php?gid=135327679830127&ref=ts