Viikon miete:
Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen
portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy:
onko se totta? Seuraavalla portilla
kysytään: onko se tarpeellista ja
kolmannella: onko se ystävällistä?
Kahtia jakautunut kansa
Suomi ei ole tasaisesti jakautuneen hyvinvoinnin mallimaa, vaikka niin on tapana ajatella. Esimerkiksi OECD:n maaraporteissa on toistuvasti huomioitu ihmisten eriarvoisuus terveydenhuollossa.
Terveyden elämänkulkua ja sosioekonomisten terveyserojen muutoksia tutkineen sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun mukaan ihmisen sosiaalisen aseman sekä koulutus- ja tulotaustan vaikutus terveyteen on edelleen huomattava ja suurin suurin syy terveyden eriarvoistumiseen on aineellisten elinolojen erot aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Pitkäaikaissairaudet ovat alimmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä noin 50 prosenttia yleisempiä kuin ylimmissä ryhmissä (Terveyden eriarvoisuus Suomessa, 2007).
Terveysongelmat ja haitalliset tottumukset kasautuvat jo peruskouluiässä niille, jotka kuuluvat vanhempina vähäosaisimpiin väestöryhmiin. Huono-osaisuudella on taipumusta periytyä huolimatta siitä, että yhteiskuntapolitiikan keinoin on pyritty takaamaan kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus hyvinvointiin. Hyvinvointivaltiosta ollaan siirytty lasten luokkayhteiskuntaan.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmat sekä tuloerojen kasvaminen vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yhä enemmän lasten välisiin hyvinvointieroihin yhteiskunnan eriarvoistuessa. Vanhemman työttömyys on vaaratekijä myös jälkikasvun työttömyydelle ja vaarana on ylisukupolvinen syrjäytyminen.
Syrjäytyneiden 16-24-vuotiaiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Keskeinen ongelma tällä hetkellä on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvan parantaminen. Suomalaista hyvinvointivaltiota tutkinut julkaisu (Hyvinvoinnin turvaamisen rajat, 2010) toteaa, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut työmarkkinoilla oleville sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot.
Ansiosidonnaiset etuudet ja perusturva on kytketty toisiinsa niin, että parannukset perusturvaan edellyttävät lisäystä ansiosidonnaisiin etuuksiin. Tämän johdosta perusturvan parantaminen on suhteettoman kallista. Vähävaraisten perusturvan parantaminen ei ole pois niiltä, jotka ovat vakituisessa työssä. Minimietuudet on myös sidottava elinkustannusindeksin sijasta ansiotasoindeksiin, jotta ne eivät jatkuvasti jäisi jälkeen työtulojen kehityksestä.
Toimeentulotuen maksatus tulee siirtää kuntien sosiaalitoimistoilta Kelalle. Uudistus vähentää merkittävästi byrokratiaa ja kuittien käsittelyä, kun suuri osa tarvittavista tiedoista saadaan suoraan Kelan tietojärjestelmistä. Työ- ja sosiaalihallinnossa tulee voida keskittyä etuuspäätösten tekemisen sijasta ihmisten henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja työkyvyn edistämiseen.
Työmarkkinatuen tarveharkintaisuudesta tulee luopua ja oikeus toimeentulotukeen tulee arvioida yksilön, ei kotitalouden, kokonaisvarallisuuden perusteella.
Touko Aalto
puoluehallituksen sekä sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän jäsen (vihr)
Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (vihr)