Touko Aalto

Tänään 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Sen tarkoituksena on kiinnittää huomiota sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, joka ilmenee Suomessa erityisesti työmarkkinoilla.Naisten työllistymisen riskinä nostetaan usein esiin nuorten naisten mahdollinen raskaus ja sen kustannukset työnantajalle.

Nykytilanne johtaa monen perheen kohdalla siihen, että huonommin palkattu tai epävarmassa työsuhteessa oleva äiti jää huolehtimaan perheen yhteisestä lapsesta. Jos miehiä kannustettaisiin ottamaan vastuuta vanhempainvapaan viettämisessä, olisimme huomattavasti lähempänä palkkatasa-arvoa. Vanhempien työnantajien osuudet kustannuksista tasapainottuisivat, mikä edistäisi naisten työllistymistä. Tämän avulla olisi myös mahdollista määritellä isyyden rooli uudestaan, ja vanhemmista tulisi keskenään tasa-arvoisempia. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on esitetty kahta korjausta.

Ensimmäiseksi korjattaisiin se, miten vanhemmuuden työvoimakustannukset jaetaan: nyt ne kohdistuvat epäreilusti vain naisten työnantajille. Vanhemmuus ei kuulu pelkästään naisille, joten myös sen kustannukset tulisi jakaa tasapuolisesti kummankin vanhemman työnantajien kesken.

Toiseksi korjattaisiin vanhempainvapaiden epäsuhtainen jakautuminen. Nykyään vanhempainvapaiden isäkuukausi tarkoittaa, että isän käyttäessä 12 päivää vanhempainrahakauden lopusta, saa hän palkkioksi 24 arkipäivää vanhempainvapaata. Isän pitää kuitenkin ilmoittaa käyttävänsä vapaan kaksi kuukautta etukäteen saadakseen hänelle kuuluvat 24 päivää.

Ennakkoilmoituksen tekeminen voi kuitenkin olla hankalaa, sillä nykypäivänä perheiden tilanteet voivat muuttua nopeasti. Järjestelmä ei jousta työttömyyden tai sairastumisen kohdalla, mikä voi muokata perheen arjen uusiksi rankalla kädellä.

Pitkän tähtäimen ratkaisuksi on esitetty vanhempainvapaiden uudelleenjärjestelyä niin sanotun 6+6+6-mallin mukaiseksi. Siinä kumpikin vanhempi saisi oman puolen vuoden pituisen vanhempainvapaan ja kolmas puolivuotinen jäisi vanhempien itse jaettavaksi. Perheellä pitää kuitenkin olla myös mahdollisuus joustaa vanhempainvapaan käytössä, siltä varalta että toinen vanhempi esimerkiksi sairastuu vakavasti tai saa ainutlaatuisen työtarjouksen. Lisäksi uusperheitä ja perheitä, joiden vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei saa unohtaa näitä uudistuksia säädettäessä.

Suurimmaksi tasa-arvopolitiikan kysymykseksi jää kuitenkin naisten palkkakehitys. Naisten ansiotaso laahaa edelleen miesten palkkojen perässä. Naisten vuositulot ovat vain 81 prosenttia miesten tuloista (lähde: Tilastokeskus).  Äidin huonompi palkka on liian usein ainoa peruste sille, että isä on se vanhempi, joka käy töissä. Perheelle tärkeä päätös onkin rahan sanelema.

Palkkatasa-arvo on yksi suurimmista tasa-arvokysymyksistä, ja siihen seuraavan hallituskauden aikana tehtävät muutokset koskevat kaikkia naisia. Sen vuoksi seuraavan hallituksen ohjelmaan olisi kirjattava ainakin vanhempainvapaan uudistus ja tavoite naisten ansiotason tuomisesta miesten tasolle.