
Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee tuottaa pääsääntöisesti julkisella puolella, jota yksityinen palvelutuotanto täydentää ja tehostaa.
En siis täysin tyrmää yksityistä palvelutuotantoa, mutta suhtaudun sen lisäämiseen varauksella seuraavista syistä
Sosiaali- ja terveyspalveluilta vaaditaan kuntatasolla erittäin tiukkaa menokuria ja taloudellisen taantuman ja kuntatalouden vaikeuksien vuoksi jopa nollaprosentin kasvua seuraaville vuosille. Sosiaali- ja terveyspuolen johtavat viranhaltijat sekä luottamushenkilöt joutuvat tarkkaan miettimään, miten palvelut tuotetaan, kun palveluiden kysyntä kasvaa ja niiden kattamiseksi varatut julkiset varat vähenevät.
Tästä muodostuu helposti sellainen mielikuva, että valitulle linjalle ei ole vaihtoehtoja. Valtuuston talousarviopäätökset antavat toki vahvat raamit virkamiehille, mutta väliin mahtuu hyvinkin paljon poliittista pelitilaa sekä arvovalintoja.
Kun palveluita kilpailutetaan, yksityisen puolen palveluntarjoajat pystyvät julkista puolta helpommin hetkellisesti hinnoittelemaan itsensä julkista palveluntuotantoa edullisemmaksi. Hetkellisen edullisemman hinnoittelun tuomat menetykset voidaan kiriä kiinni palveluiden hintojen nostoina myöhemmin.
Mitä enemmän julkisen sektorin palveluita ulkoistetaan hetkellisesti edullisempien ostosopimusten kautta, sitä vähemmän luonnollisesti jää kuntien ylläpitämää omaa palvelutuotantoa.
Jos julkista palvelutuotantoa ei enää olisi, se pitäisi kehittää uudestaan vastaamaan hinta-laatu -suhteeltaan pieni- ja keskituloisten palvelukysyntää, jota yksityinen puoli ei varmasti julkisen puolen uloshinnoittelun jälkeen tekisi.
Jos yksityisen palvelutuotannon "kiistattomat edut" julkiseen puoleen verrattuna eli palveluiden korkeampi laatu, matalampi hinta, joustavuus sekä tehokkuus osoittautuvat kerta toisensa jälkeen vääriksi, niin jäljelle jää vain julkinen tulonsiirto yksityiselle puolelle.
Touko Aalto,
vihreiden puoluehallituksen jäsen
maakunta- ja kaupunginvaltuutettu
perusturvalautakunnan jäsen
eduskuntavaaliehdokas