Touko Aalto

Suomen työvoimasta noin 11% on tällä hetkellä opiskelijoita. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisussa 6:2010 olleen tutkimuksen mukaan 63% työssäkäyvistä opiskelijoista ilmoitti käyvänsä töissä opintojen ohessa taloudellisista syistä. 44% näistä opiskelijoista koki työssäkäynnin myös haitanneen opiskelua. Tämän tiedon valossa on vaikea ymmärtää miksi opiskelijoiden taloudellista asemaa parantava opintotuen indeksisidonnaisuus jäi pois budjetista.

Jos opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeasti täytyy toimeentulon olla sitä tasoa, että kokoaikainen opiskelu on mahdollista. Asenne opiskelijoiden työtekoa kohtaan on kaksinainen. Opiskelijoiden työelämässä kohtaamille ongelmille kohautetaan helposti olkapäitä, koska opiskelijan tekemä työ mielletään väliaikaiseksi vaiheeksi osana normaalia opintopolkua.

Vähemmän kiinnitetään huomiota siihen, että opiskelijan opintopolkuun kuuluva väliaikainen työ on muodostunut normaaliksi työmarkkinoiden tilanteeksi ja siihen, että mitä pitempää opiskelija työskentelee ”välivaiheen” töissä, sitä pitempään opiskelijalle kestää valmistua tutkintoavastaavaan työhön. Vailla pätevää koulutusta olevat opiskelijat pysyvät ns. parhaimmissa väliduuneissa pitkään, koska omasta toimeentulosta halutaan pitää kiinni. Täytyykin kysyä mitkä ovat syyt opiskeluaikaisten pysyvien työsuhteiden taustalla: pakko vai vapaaehtoisuus?

Suomalaisen koulutuspolitiikan keskeisinä tavoitteina on lyhentää opintoaikoja korkea-asteen koulutuksessa ja aikaistaa ylioppilastutkinnon jälkeisten opintojen aloittamisikää. Vaatimukset opintojen tehostamisesta ja aloittamisiän alentamisesta liittyvät suomalaisen työikäisen väestön ikärakenteen muutokseen. Samanaikaisesti kun työikäisen väestön määrä pienenee, eläkeläisten määrä kasvaa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poistuma työmarkkinoilta on suurempi kuin nuorten ikäluokkien tulo työmarkkinoille.

Korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämistä pohtineen työryhmän mukaan Suomen talouden kannalta on tästä syystä välttämätöntä tehostaa kaikkia julkisia palveluja ja pidentää työuraa sekä alku- että loppupäästä. Tähän asiaa ei ole kiinnitetty huomioon koulutuspolitiikassa ja työpolitiikassa. Pätkätyöt ovat olleet suotavaa pienissä määrin, mutta jos nyt työvoimasta opiskelijoiden osuus on suurempi kuin työttömien osuus, niin homma on lähtenyt lapasesta.

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukaupungeissa, kuten Jyväskylässä, tulisi kartoittaa yhteisten ura- ja rekrytointipalveluiden mahdollisuus, jotka muun muassa koordinoisivat työelämäopintoja sekä harjoittelupaikkoja. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa ollenkaan. Korkeakoulujen perusrahoituksen kriteeriksi on otettava opiskelijoiden työllistyminen sekä opiskelijan hyvinvointia tukevat laadulliset kriteerit. Työelämäopintoihin tulee sisällyttää akateemista yrittäjyyttä tukevia opintoja.

Touko Aalto, vihreiden puoluehallituksen jäsen, maakunta- ja kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas

Janne Koskenniemi, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen

(Mielipidekirjoitus - Suur-Jyväskylän Lehti 23.2.2011)