Touko Aalto

Suomi ei ole tasaisesti jakautuneen hyvinvoinnin mallimaa. OECD:n maaraporteissa on toistuvasti huomioitu ihmisten eriarvoisuus terveydenhuollossa.

Terveyden elämänkulkua ja sosioekonomisten terveyserojen muutoksia koskevan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun mukaan ihmisen sosiaalisen aseman sekä koulutus- ja tulotaustan vaikutus terveyteen on huomattava ja suurin syy terveyden eriarvoistumiseen on elinolojen erot aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Pitkäaikaissairaudet ovat alimmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä noin 50 prosenttia yleisempiä kuin ylimmissä ryhmissä.

Terveysongelmat ja haitalliset tottumukset kasautuvat jo peruskouluiässä heille, jotka kuuluvat vanhempina vähäosaisimpiin väestöryhmiin. Huono-osaisuudella on taipumusta periytyä huolimatta siitä, että yhteiskuntapolitiikan keinoin on pyritty takaamaan kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus hyvinvointiin. Hyvinvointivaltiosta ollaan siirrytty lasten luokkayhteiskuntaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmat sekä tuloerojen kasvu vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yhä enemmän lasten välisiin hyvinvointieroihin. Vanhemman työttömyys on vaaratekijä myös jälkikasvun työttömyydelle.

Syrjäytyneiden 16-24 -vuotiaiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Keskeinen ongelma on heikoimmassa asemassa olevien perusturvan parantaminen. Suomalaista hyvinvointivaltiota koskevassa julkaisussa (Hyvinvoinnin turvaamisen rajat, 2010) todetaan, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut työmarkkinoilla oleville sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti suhteellisen heikot.

Ansiosidonnaiset etuudet ja perusturva on kytketty toisiinsa niin, että parannukset perusturvaan edellyttävät lisäystä ansiosidonnaisiin etuuksiin. Tämän johdosta perusturvan parantaminen on suhteettoman kallista. Vähävaraisten perusturvan parantaminen ei ole pois niiltä, jotka ovat vakituisessa työssä. Minimietuudet on myös sidottava elinkustannusindeksin sijasta ansiotasoindeksiin.

Tahtoisin toteuttaa perustulokokeilun Keski-Suomessa. Perustulo on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali. Raha kiertää vain toisella tavalla kuin nykyään. 500 euron kuukausittainen perustulo korvaisi kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet lukuun ottamatta kansaneläkettä. Eläkeläisillä perustuloon liitettäisiin 600 euron verovapaa vähimmäiseläketurva. Perustulosta hyötyisivät erityisesti pieni- ja keskituloiset, pätkätyötä tekevät, pienyrittäjät ja opiskelijat.

TOUKO AALTO kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Teksti on julkaistu Keskisuomalaisessa 13.4.2011

Jos tykkäsit tekstistä ja haluat tukea kampanjaani, niin se onnistuu tämän linkin takaa helposti ja vaivattomasti.

http://www.toukoaalto.com/mina/239-lahjoita