Touko Aalto

Sanotaan, että vain hallituksesta käsin voi vaikuttaa. Sanotaan, että äänestäjät eivät halua edustajaansa neljäksi vuodeksi oppositioon eheyttämään puoluetta vaan edistämään parhaalla mahdollisella tavalla niitä asioita, joiden vuoksi edustajalle on annettu kansan mandaatti. Sanotaan, että on vastuutonta olla kantamatta yhteisvastuuta vaikeina aikoina. Sanotaan, että politiikka on kompromisseja sekä neuvotteluita ja vastuu tarkoittaa vallan jakamista kansan päättämällä tavalla.

Cut the bullshit.

Avataan nämä mantrat yksi kerrallaan.

1. "Sanotaan, että vain hallituksesta käsin voi vaikuttaa."

A) Vaikuttaa mihin ja minkä verran? Sana vaikuttaminen on tyhjää retoriikkaa, joka ei välttämättä tarkoita mitään tai joka voi tarkoittaa mitä tahansa.

B) En minä ainakaan halua vaikuttaa siten, että mahdollistan omilla valinnoillani täysin arvojeni sekä poliittisten päämäärieni vastaisen politiikan toteuttamisen.  

C) Mikä on se hintalappu, jonka minä joudun maksamaan vaikutusmahdollisuuksistani?

Esimerkki. Vihreät ja vasemmisto vaikuttavat ja saaman 100 euron korotuksen perusturvaan. Ok. Hienoa. Tuon vaikuttamisen hinta on se, että vihreät ja vasemmisto hyväksyvät 5 miljoonan euron leikkaukset kuntien peruspalveluista. Wuppiduu. Ihan helvetin hyvin vaikutettu. Onnittelut!

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin kokonaisuus on politiikkaa. Kun yritys tekee tappiota paikassa X se voi kompensoida tappiot paikassa Y, joten kokonaistilanne säilyy vakiona. Samalla tapaa hallitusneuvotteluissa kokonaisuus on jaettu palapeliksi. Neuvottelukumppareille annetaan periksi muutamassa palapelin palassa, mutta kokoomuksen ja demarien jo aikaa sitten sovittuun kokonaiskuvaan ei tule muutoksia, koska pari pientä symbolista ja pelitaktista tappiota korvataan voittamalla kokonaisuus.

2. "Sanotaan, että äänestäjät eivät halua edustajaansa neljäksi vuodeksi oppositioon eheyttämään puoluetta vaan edistämään parhaalla mahdollisella tavalla niitä asioita, joiden vuoksi edustajalle on annettu kansan mandaatti. "

A) Kuinka paljon äänestäjiä lämmittää se, että edustaja toimii hallituspuolueessa ja edistää hallituksen nimittämässä selvitysryhmässä jotain tärkeää asiaa. Tuo tärkeä asia jää joko selvityksen tasolle tai se tehdään tyhjäksi seuraavalla hallituskaudella. Edustajalle käytännössä kiinnitetään porkkana silmien eteen, sidotaan kädet ja laitetaan juoksemaan tuota porkkanaa kiinni. Samaan aikaan muut hallituspuolueet kiittävät ja käyttävät hallitukseen nostetun puolueen pelimerkit omien poliittisten päämäärien edistämiseen. Tosi hyvä diili ja saa oikein vaikuttaa ja kaikkea.

B) Kun puolue vuodesta ja vaaleista toiseen haksahtaa samaan retkuun, niin ei tarvitse olla mikään Olympos-vuoren jumala ennustaakseen, että puolue vetelee viimeisiään ja pian puolueesta ei ole jäljellä kuin yksi edustaja, joka sekin tuplaa vaikutusmahdollisuutensa lähtemällä hallitukseen. Vihreät ovat tepastelleet ylväänä keisarina jo vuosikaudet tajuamatta, että vaatteet jäivät jo Koijärvelle.

Esimerkki: Kokoomus ja demarit tietävät vallan hyvin, että vihreät tulevat uhoamaan itselleen tärkeistä teemoista, kuten tasa-arvoisesta avioliittolaista ja ydinvoimasta. Sinupunaruusujen ritarit ovat laskeneet jo vaali-illasta lähtien, että kun vihreille luodaan illuusio vaikutusmahdollisuuksista ja annetaan muutamia symbolisesti tärkeitä täkyjä, niin kyllä ne tulevat mukaan hallitukseen etenkin kun hieman uhkaillaan, että nämä tärkeät tavoitteet toteutuvat, jos tulette mukaan, mutta ne eivät toteudu, jos menette oppositioon. Sinipunalaskureissa nuo symbolisesti kovat vaatimukset eivät merkkaa juuri mitään kokonaisuuden kannalta ja ne voitaisiin hyväksyä muutenkin.

3. "Sanotaan, että on vastuutonta olla kantamatta yhteisvastuuta vaikeina aikoina."

A) Margaret Thatcherin kuuluisa lause: ”Valitulle linjalle ei ole vaihtoehtoja” elää ja voi hyvin myös Suomessa. Yhteisvastuulla tarkoitetaan kokoomuksen ja demarien yhdessä sovitun hallitusohjelman toteuttamista. Tälle politiikalle haetaan oikeutusta neljän muun puolueen kautta sekä vaihtoehdottomuuden politiikkaan vetoamalla. Jos tätä sinipunalinjaa arvostelee tai sen syleilystä tahtoo irti, niin sitten leimataan rintakarkuriksi ja vastuunpakoilijaksi. Oleellista on kuka määrittelee ja keitä. Politiikassa pyritään luomaan mielikuvia, joiden pohjalta muita toimijoita voidaan määritellä. Mielestäni on vastuunkantoa sanoutua irti kokoomuksen ja demarien epäpyhästä allianssista ja hakea kannatusta aivan toisenlaiselle politiikalle. Toisenlaisen politiikan kautta voidaan puolestaan määritellä kokoomus ja demarit vaikka minkälaisiksi heinähatuiksi ja vellihousuiksi, jos he eivät tee, kuten heille sanellaan.

B) Eivät ne ajat tästä parane ja aina on jollain tapaa erikoistilanne tai olemassa oleva/orastava kriisi päällä. On aivan turhaa yrittää vaikeiden aikojen retoriikalla kalastella neljän puolueen siunausta kok-dem –hallitusohjelmalle. Tai niin sitä luulisi. Pelottavinta on se, että tämä näyttää toimivan. Ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa.

4. ”Sanotaan, että politiikka on kompromisseja sekä neuvotteluita ja vastuu tarkoittaa vallan jakamista kansan päättämällä tavalla.”

A) Vaalit on käyty, pulinat pois. Ihmiset antoivat äänensä ja päätöspolitiikkaa tehdään seuraaviin vaaleihin asti vaaleissa päätetyllä valtasuhteella. Tämä olikin järisyttävän uutta ja ihmeellistä.

Vaaleissa ei päätetty hallituskokoonpanosta ja siitä kenen kanssa tehdään kompromisseja ja kenen kanssa käydään neuvotteluita. Tämä on varmasti käynyt tähän mennessä kaikille selväksi. Kaikille on myös selvää, että kevään vaalit eivät olleet viimeiset eduskuntavaalit Suomen historiassa. Sen vuoksi olisi syytä pohtia, mitä halutaan pohtia neljän vuoden päästä.

Suosittelen seuraavaa:

1. Vihreät ja vasemmistoliitto neuvottelevat yhdessä ja koordinoidusti hallitusneuvotteluissa. Toteavat, että puheet on puhuttu, on aika lähteä oppositioon.
2. Vihreät ja vasemmistoliitto neuvottelevat varjohallitusohjelman sekä tekevät yhdessä ja koordinoidusti oppositiopolitiikkaa niin valtakunnallisesti että kunnallisesti.
3. Seuraaviin vaaleihin lähdetään yhteisellä vaaliohjelmalla ja vaalilain kohtalosta riippuen vaaliliitoilla.
4. Tarjotaan yhteistä hallitusohjelmaa muille puolueille neuvotteluiden ja kompromissien pohjaksi.