Valitse Toukon Tie

Keski-Suomen ensimmäinen vihreä kansanedustaja 2011

Viikon miete:

Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen
portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy:
onko se totta? Seuraavalla portilla
kysytään: onko se tarpeellista ja
kolmannella: onko se ystävällistä?

 

vihreat_logo

1. Vihreä diili

  • Vihreä diili yhdistää ilmasto-, energia- ja talouspolitiikan tiiviiksi ja kestäväksi kokonaisuudeksi? Sillä luodaan tulevaisuuden työpaikat, turvataan hyvinvointipalveluiden rahoitus sekä estetään ekokatastrofi.
  • Puhdas ja uusiutuva energia sekä ympäristöteknologia ovat vuosisatamme suurin kasvuala, jonne uudet työpaikat syntyvät.
  • Vihreät työpaikat kattavat kaikki ne tuotteet, palvelut ja teknologiat, jotka estävät ja/tai vähentävät toiminnan haitallisia ympäristövaikutuksia.

Puhtaan ja uusiutuvan energian työpaikat syntyvät pääasiassa seuraaville aloille:

  1. Puhtaan energian tuotanto (esim. Moventas)
  2. Energia ja ympäristöpalvelut (esim. Pöyry Energy)
  3. Energiatehokkuus ja puhtaat teolliset prosessit (esim. Onninen)
  4. Matalaenergiarakentaminen (esim. Uponor)
  5. Liikenteen päästöjen vähentäminen (esim. Proventia)
  6. Ympäristömonitorointi  (esim. Vaisala)
  7. Vesi- ja jätevesi (esim. Lemcon)
  8. Jätteenkäsittelyt ja kierrätys (esim. Lassila&Tikanoja)
  9. Hallinto (esim. Motiva)

Miksi Keski-Suomi tarvitsee vihreän diilin?

Maakuntamme vuotavat laidoiltaan. Maakuntien sisällä on suuria alueellisia eroavaisuuksia työllisyyden ja väestörakenteen osalta. Tämän vuoksi etenkin haja-asutusalueet ja maaseutu tarvitsevat kipeästi uutta työtä ja sitä luovaa politiikkaa, joka tuo uusia asukkaita ja palveluita kaikkialle Suomeen. Maakuntia on kehitettävä korkean teknologian alojen ja niitä hyödyntävien maakunnallisesti työllistävien ja energiaomavaraisten ratkaisujen kautta.

Taloudellinen taantuma tarjoaa mainion tilaisuuden torjua ilmastonmuutosta ja luoda työpaikkoja vihreän diilin avulla. Uudet työpaikat syntyvät todennäköisimmin ammattialoille, joita ei vielä tänä päivänä ole olemassa. Talouden uudistumisen tukeminen on kestävintä työllisyyspolitiikkaa.

Suomi tarvitsee bioenergian kotimarkkinat. Ne edellyttävät käynnistyäkseen riittävää tutkimusrahoitusta ja investointiavustuksia sekä syöttötariffijärjestelmän laajentamista kaikkiin uusiutuviin energiamuotoihin, sen kokorajan alentamista ja hajautetun pientuotannon mahdollistamista. Näin on toimittu jo Saksassa ja Tanskassa aurinko- ja tuulienergian suhteen.

Tavallisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus tuottaa itse omaa energiaansa ja kytkeä esimerkiksi biokaasutin, pientuulimylly tai talokohtainen aurinkopaneeli yleiseen sähköverkkoon. Omavaraisesta energiantuotannosta ja energiatehokkuutta parantavista investoinneista pitää palkita, ei verottaa ja hinnoitella hengiltä. Itse tuotetun sähkön hyvittäminen sähkölaskusta kannustaisi laiteinvestointeihin ja lisäisi energiatehokkuutta. Tavallisen ihmisen tulee huomata omassa kulutuksessaan päästöjen vähentymisen johtavan säästöjen lisääntymiseen.

Pienten kotivoimaloiden toiminnan tulee perustua nettomittarointiin, jolloin kotitaloudet ja maatilat maksaisivat vain siitä sähköstä, jonka ne joutuvat ottamaan sähköverkosta. Itse tuottamansa sähkön osuuden sähkön käyttäjät voisivat vähentää sähkölaskusta. Tällöin ne eivät joutuisi maksamaan myöskään sähkön siirrosta syntyviä kuluja.

Tällä niin sanotulla älykkäällä sähköverkolla saadaan vaihteleva kulutus ja tuotanto kohtaamaan. Keskitetystä ja yksisuuntaisesta sähkön jakelusta tulee kaksisuuntaista ja yhä hajautetumpaa. Yritys voi tuottaa osan tarvitsemastaan sähköstä paikallisilla, uusiutuvilla energianlähteillä. Kun sähköstä on ylijäämää, sitä myydään valtakunnan verkkoon; kun taas alijäämää, sitä ostetaan.

Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata seuraavaa:

  • Hallitus laatii ilmastolain, jossa asetetaan kansalliset päästobudjetit muutaman vuoden tai hallituskauden pituisissa jaksoissa. Päästobudjeteilla edetaan tasaisesti kohti tulevaisuusselonteossa asetettua vahintaan 80 prosentin päästojenvahennystavoitetta vuoteen 2050 mennessa.
  • Syöttötariffijärjestelmä tulee laajentaa kaikille uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetulle sähkölle ja pienempään kokoluokkaan. Kaikille neutraali ja vähiten kilpailua vääristävä ratkaisu on uusiutuville sähköntuotantomuodoille yhteinen tukitaso.
  • Hajautetun sähköntuotannon alaraja (300 kW) tulee poistaa.
  • Vihreän sähkön pientuotannossa otetaan käyttöön nettomittarointi eli sähkön tuottaja maksaa vain nettona kuluttamastaan sähköstä
  • Luodaan valtion tukirahoituksella vahvoja vientiverkostoja, joiden avulla myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat viedä tuotteitaan ja palveluitaan suoraan maailmalle
  • Parannetaan tehokkaan sahkon ja lammon yhteistuotannon (CHP) kilpailukykya alentamalla lämmityspolttoaineiden verokerrointa. CHP-tuotannossa kaytettyjen lammityspolttoaineiden . Verokertyman pieneneminen kompensoidaan kohottamalla hiilidioksidiveroa vastaavasti.
  • Laaditaan progressiivinen sähkövero, jolla luodaan kotitalouksille kannustimet sähkönkulutuksen vähentämiseksi.
  • Sidotaan kotitalousvähennyksien suuruus energiatehokkuuden parantamistoimenpiteisiin.
  • Rakentamisen energiatehokkuutta ohjaavia rakentamismaarayksia tarkistetaan vuoden 2015 alusta niin, etta uudisrakentamisessa siirrytaan passiivitasolle. Energiatehokkuuden normiohjaus ulotetaan myos peruskorjauksiin ja muihin laajoihin remontteihin.

Näin esimerkiksi kunnalliset pienet ja keskisuuret lämpölaitokset saisivat kimmokkeen uusia laitteistojaan yhdistettyyn lämmön- ja sähköntuotantoon. Tämän seurauksena energian käyttö tehostuisi ja tuloksena olisi uusiutuvalla energialla tuotettu hajautetumpi ja laajemmassa omistuksessa oleva sähköntuotanto.

Suomella on hyvät mahdollisuudet taistella itsensä ilmastomuutoksen nettohyötyjäksi. Parhaat edellytykset meillä on hyödyntää energiamarkkinoiden ja tuotantorakenteen muutosta tuotteistamalla puu- ja bioenergian tuotannon ja käytön osaamistamme kansainvälisille markkinoille suunnatuiksi teknologian ja palveluiden vientituotteiksi.

Vihreä diili: Ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä ympäristön kantokyvyn puitteissa.

Suomen ja koko maailman kehityksen on oltava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää. Tämä edellyttää painopisteen siirtämistä aineellisesta kasvusta talouden kestävyyden varmistamiseen. Siksi talouden koon (bruttokansantuotteen) rinnalle tarvitaan muita yhteiskunnan edistystä kuvaavia mittareita (esimerkiksi GPI, Genuine Progress Index), jotta kestävä kehitys olisi koko talouspolitiikan perustana. 

On ilmeistä, ettei todellinen hyvinvointiin tähtäävä talous voi keskittyä yksioikoiseen bruttokansantuotteen kasvattamiseen millä tahansa keinoin. GPI:n käyttöönotto yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi palvelisi kahta tarkoitusta.

Ensinnäkin se antaa bruttokansantuotetta tarkemman kuvan taloudellisesta todellisuudesta ja yleisestä sekä ympäristöllisestä hyvinvoinnista. Toiseksi sillä on vaikea saada poliittisia irtopisteitä: pysyvä GPI-nousukausi vaatii pitkän tähtäimen sitoutumista sosiaalisen tasa-arvon, kestävän talouskasvun ja hyvinvoivan ympäristön tukemiseen.

Vihreää työllisyys- ja talouspolitiikkaa

Seuraavan hallituksen tulee ottaa tavoitteeksi, etta vaalikauden loppuun mennessa valtiontalous on tasapainossa. Tämä tavoite tarkoittaa reilun 6 miljardin talousvajeen kuromista umpeen. Tavoitteen saavuttamiseksi Suomen työllisyysaste tulee saada nostettua 75 prosenttiin.

Uudet työpaikat syntyvät Suomeen kolmea kautta:

  1. Uusiutuva energia
  2. Palveluyhteiskuntakehitys
  3. Pk-yritykset

Veropolitiikan ja yhteiskunnan kannustimien pitää tukea uutta työtä, jolla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet.

Toimenpiteet, joilla työllisyysaste voidaan nostaa tavoitteen vaatimalle tasolle:

  • Seuraavaan hallituksen tulee laatia vuoteen 2015 kestävä suunnitelma, jonka aikana toteutetaan miljardin euron siirto työn verotuksesta ympäristön kuormituksen verottamiseen.
  • Pienten tulojen verotusta kevennetään 500 miljoonalla eurolla. Puolet 500 miljoonan kevennyksista kohdennetaan kunnallisveron perusvahennyksen korottamiseen 3 000 euroon ja toinen puoli alle keskisuuriin tyotuloihin
  • Yhteisöveroa lasketaan kahdella prosenttiyksiköllä 28 prosentista 26 prosenttiin.
  • Otetaan kayttoon windfall-vero, jolla leikataan vanhojen vesi- ja ydinvoimaloiden tuotannon päästokaupasta saamaa ansiotonta arvonnousua takaisin yhteiskunnalle.
  • Nostetaan turpeen hiilidioksidiveroa ja laaditaan suunnitelma turpeen vero- ja tuotantotukien asteittaiseksi vahentamiseksi. Toteutetaan turpeen kayton alasalo vaalikauden aikana.
  • Jatketaan sähkon sekä fossiilisten lammitys- ja liikennepolttoaineiden veronkorotuksia
  • Kasvatetaan luomuruoan osuus julkisissa ruokahankinnoissa 25 %:iin vuoteen 2020 mennessa.
  • Väylainvestointien maararahoista vahintaan 70 % suunnataan raide-, pyörä- ja kävelyiikennetta edistaviin hankkeisiin.
  • Luodaan ja parannetaan mittareita seka kehitetaan seurantaa eri toimialojen energia- ja materiaalitehokkuudelle.

Pienet yritykset ovat Suomen suuri tulevaisuus

Pk-yrityksillä tarkoitetaan kaikkia alle 250 henkilöä työlistäviä yrityksiä. Nämä luokitellaan mikroyrityksiin (1–9 hlöä), pienyrityksiin (10–49 hlöä) ja keskisuuriin yrityksiin (50–249 hlöä). Kaikista yrityksistä peräti 99,7 % on pk-yrityksiä.

Vaikka yritysten määrä Suomessa on viime vuosina kasvanut, olemme edelleen eurooppalaisessa vertailussa melko alhaisella tasolla. Suomeen voisi seuraavien 10 vuoden aikana hyvin syntyä 100 000 uutta yritystä ja sitä myöten myös uusia työpaikkoja.

Mitä sitten tulisi tehdä? Alla keskeisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja, joilla tuemme pienyrittäjyyttä.

Ongelma: Yrittäjän sairauspäivärahan omavastuuosuus on nykyisin 1+3 päivää.

Ratkaisu: Yrittäjän sairauspäivärahan karenssiaika tulee lyhentää yhteen päivään.

 

Ongelma: Yrittäjän palkatessa ensimmäisen työntekijänsä ylitetään valtava kynnys. Työvoima kaksinkertaistuu, mutta työvoiman kustannus, vastuu ja riski enemmän kuin kaksinkertaistuvat.

Ratkaisu: TE-keskuksen kautta tulee saada yhden luukun periaatteella kaikki työnantajavelvoitteet hoidettua kuntoon yhdellä lomakkeella ja kuukausittaisella suorituksella.

 

Ongelma: Verokiila on suuri murheen aihe sekä yrittäjän palkattaessa ulkopuolista työvoimaa että maksaessaan itselleen palkkaa. Verokiilalla tarkoitetaan palkanmaksun kokonaiskustannuksen ja työntekijän käteen jäävän nettopalkan valtavaa eroa.

Ratkaisu: Tehokkain tapa kaventaa verokiilaa on pieniin palkkoihin kohdistuvan verotuksen keventäminen. Siirryttäessä työn verottamisesta kohti kulutukseen ja ympäristövaikutuksiin perustuvaa verotusta voidaan verokiilaa pienentää.

 

Ongelma: Yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaa on jonkin verran parannettu viime aikoina, mutta vielä on paljon tehtävissä. Vihreiden tarjoama perustulomalli palvelisi yrittäjyyttä usealla tavalla; se muodostaisi perusturvan sekä yrittäjälle itselleen että hänen mahdollisille työntekijöilleen.

Ratkaisu: Kaikille maksettava perustulo varmistaisi sen että työn vastaanottaminen aina kannattaa. Nykyjärjestelmä ei kannusta työtöntä vastaanottamaan lyhytaikaista tai muuten työajan suhteen epätyypillistä työtä. Perustulon myötä jyrkkä jako työttömiin ja työssä käyviin poistuisi, kun tarjolla olisi muutakin kun kokopäiväistä työtä. Tämä on sekä työnantajan että työnhakijan etujen mukaista.

 

Ongelma: Yrittäjäksi ryhtyneet tuskastelevat usein byrokratian kanssa. Yrittäjän työajasta luvattoman suuri osa menee kirjanpidon hoitamiseen, lomakkeiden täyttämiseen ja raportointiin.

Ratkaisu: Verottajan palkkalaskuri (www.palkka.fi) on hyvä esimerkki viranomaisen tarjoamasta palvelusta joka keventää monen yrittäjän hallintotaakkaa. Palvelu on vapaaehtoinen mutta monen yrittäjän käyttämä apuväline, johon viranomainen päivittää ajankohtaiset prosenttiluvut. Vastaavanlaisia palveluja voisi olla TE-keskuksen tarjoama peruspalvelu pienen yrityksen kirjanpidolle ja tilinpäätökselle.