Perustuslaissa turvataan jokaisen ihmisen perustoimeentulo. Käytännössä perustoimeentulo on kuitenkin anomisen ja viranomaisharkinnan takana, eikä lain henki toteudu. Yhdeltä luukulta saatava kuukausittainen perustulo olisi tasa-arvoinen ratkaisu sosiaaliturvan uudelleenrakentamiseen, joka sekä korjaisi että täydentäisi nykyistä sosiaaliturvaamme.
Keskeinen ongelma tällä hetkellä on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvan parantaminen. Suomalaista hyvinvointivaltiota tutkinut julkaisu (Hyvinvoinnin turvaamisen rajat, 2010) toteaa, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut työmarkkinoilla oleville sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot.
Perustulo takaa 500 euron kuukausittaisen toimeentulon kaikille 18-vuotta täyttäneille suomalaisille ja 1000 euron verovapaat tulot mahdollistavat työn vastaanottamisen ilman sosiaalietuuksien loukkua. Näin kaikki pienetkin lisäansiot kannattaisi ottaa vastaan eikä työnteosta enää rankaistaisi. Perustulo vapauttaisi ihmiset työskentelemään, opiskelemaan ja yrittämään uudella tavalla. Samalla erilainen kotona ja järjestöissä tehty työ saisi uuden arvostuksen ja mahdollisuuden.
Mikäli minut valitaan ensimmäisenä vihreänä kansanedustajana Keski-Suomesta eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa, tulen tekemään lakialoitteen perustulojärjestelmän kokeilusta Keski-Suomessa.
Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata seuraavaa:
Voit lukea kattavasti vihreiden perustulomallista täältä:
http://www.vihreat.fi/perustulo
Sosiaali- ja terveyspolitiikka on paljon muutakin kuin pelkkä perustulo ja askeleet sitä kohti.
Tulossa on isoja ja vaikeita muutoksia: väestön ikääntyminen, terveydenhuoltomenojen kasvavat kustannukset, työvoiman saatavuuden vaikeutuminen, väestön hyvinvointierojen kasvu ja julkisen talouden kestävyyden ongelmat.
Oikeudenmukainen hyvinvointipolitiikka on sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla ja eri väestöryhmien väliset hyvinvointierot ovat pienet. Ihmisen sosiaalisen aseman sekä koulutus- ja tulotaustan vaikutus terveyteen on edelleen huomattava: heikompiosainen suomalainen sairastaa enemmän ja kuolee nuorempana kuin hyvin koulutettu ja hyvätuloinen.
Terveyserot ovat oire hyvinvointipolitiikan epäonnistumisesta. Terveys koostuu monista tekijöistä: terveyden tasa-arvoa parannetaan myös puuttumalla terveyden ulkopuolisiksi miellettyihin asioihin kuten työttömyyteen, huono-osaisuuteen ja köyhyyteen.
Mielenterveyden hoitoon ja ylläpitoon panostaminen tulee nostaa psyyken sairauksien inhimillistä ja taloudellista merkitystä vastaavalle tasolle. Nykyiset ongelmat hoidon saatavuudessa kertovat paljolti siitä, ettei mielenterveyden ongelmiin ole osattu suhtautua riittävällä vakavuudella.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisy on nostettava sosiaali- ja terveyspolitiikan keskiöön. Ennaltaehkäisy on toimintaa tulevaisuuden näkökulmasta: emme pyri ainoastaan korjaamaan ongelmia vaan myös – ja ennen kaikkea - ehkäisemään niiden syntymistä. Palveluissa on vahvistettava ennakoivaa, varhaisen auttamisen otetta. Erityinen paino on asetettava lapsiin ja nuoriin.
Palveluiden helppo saatavuus on turvattava myös harvaan asutuilla alueilla. Esimerkkejä uudenlaisista ratkaisuista ovat terveyskioskit, liikkuvat palvelut, naapuriavun taloudellinen tukeminen ja tietotekniikan hyödyntäminen.
Seuraavalla eduskuntakaudella tulee toteuttaa seuraavat uudistukset:
Vihreällä diilillä rahoitetaan hyvinvointivaltion rakenteet. Vihreä hyvinvointivaltio uudistaa rahoituksen mekanismia järjestelmän sisällä. Osa toimenpiteistä liittyy työllisyyden parantamiseen ja ne asiat on kerrottu kohdassa Vihreä diili.
Veropolitiikka on kaikkein keskeisin asia, kun halutaan muuttaa julkisen rahoituksen mekanismia. Veropolitiikka tuo esiin kaikkein selvimmin arvokysymysten ohella puolueiden väliset erot.
Seuraavalla eduskuntakaudella verojärjestelmäämme tulee muuttaa seuraavalla tavalla:
Taloudellinen huoltosuhde edellyttää ulkomaalaisen työvoiman maahanmuuttoa. Työssä käyvien suomalaisten määrä vähenee vauhdilla, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työelämästä poistuu enemmän työntekijöitä kuin sinne tulee.
Vuosien 2000-2015 välillä työvoiman kokonaispoistuma on noin miljoona henkilöä ja tilalle tulee kokonaisuudessaan noin 700 000 uutta henkilöä.
Ensimmäisen kerran Suomen työelämästä poistui ihmisiä enemmän kuin sinne tuli vuonna 2004. Työhallinnon mukaan vuonna 2025 meillä on noin 250 000 työikäistä vähemmän kuin nyt, ja puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt.
Puhtaan työvoimavajeen lisäksi ongelmana on myös se, että avautuvien työpaikkojen vaatimukset ja työttömien osaaminen ja työkyky eivät kohtaa. Työmarkkinoilla tulee jatkossa korostumaan tilanne, jossa vallitsee samanaikaisesti työvoimapula ja korkea työttömyys.
Ilman uutta työvoimaa ja uusia osaajia emme pysty rahoittamaan esimerkiksi lapsien tai vanhusten palveluita. Ei ole palveluita ilman verotuloja, ei ole riittävästi verotuloja ilman työtä ja sen tekijöitä. Väestön ikääntyminen nostaa etenkin palveluvaltaisten alojen työntekijätarvetta.